minusta.

​Lyhyt profiilitekstini sanoisi että olen taiteilija, metsissä kulkija, kauneuden etsijä ja äiti. Alla hieman lisää.

​

Muutin nuorena Firenzeen opiskelemaan klassista maalaustaidetta. Firenze, jossa maalaustaiteen renessanssi sai alkunsa 1400-luvulla, oli kuiskutellut ajatusteni taustalla jo vuosia, ja jotenkin tiesin että minun piti muuttaa sen vaikutuspiiriin mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Me kaikki luomme elämässämme asioita, ja minulla oli aina ollut vahva tunne että minun tulee luoda maalaamalla.

Sain opiskelupaikan Istituto Lorenzo de’ Medicistä ja mahdollistaakseni muuttoni myin suunnilleen kaiken omistamani, mikä ei nuorena ole vielä kamalan paljon. Se oli yksi parhaista päätöksistäni elämässä.

Nuorina taiteenopiskelijoina Firenzessä me kaikki koimme olevamme jossain määrin ainutlaatuisia ja uutta luovia, mutta totuus valkeni meille melko pian. Hyvä totuus. Me taiteilijat, jokainen meistä, olemme osa pitkää jatkumoa, jossa ihminen on läpi historiansa kokenut tarvetta luoda kuvaa elämästä, olemassaolostaan. Jättää jonkinlaisen merkin jälkeensä.

Mitkä sitten ovat minun merkkejäni? Olen tutkinut ja tehnyt kuvaa pohjoisen mytologioista, myyttisistä eläimistä, ja käytän symboliikkaa maalauksissani, enkä ole ensimmäinen enkä viimeinen näiden asioiden äärellä. Jokaisen taiteilijan luomat kokonaisuudet ovat silti uniikkeja yhdistelmiä ajatuksista, valinnoista ja lopulta siveltimen käytöstä.

Minä olen pieni pätkä sitä kultaista lankaa, joka kulkee historian läpi ja luo illuusioita keskuuteemme askarruttamaan ja ilahduttamaan mieliämme. Ja hyvä niin, pyrin käyttämään sen paikan hyvin.

​